Meillä oli koulussa näyttötehtävä, joka piti suunnitella ja valmistaa 3 päivässä, mikä oli mielestäni todella lyhyt aika. Sai ihan tosissaan miettiä, kuinka suuritöisen tuotteen ehtii valmistamaan, niin ettei siitä tule myöskään liian suppea. Lähtökohtana oli japanilainen kulttuuri, mikä oli meikäläiselle iloinen yllätys. Mutta mutta, sain kuitenkin jonkun kummallisen mielenhäiriön, ja päätin tehdä näyttötehtävän käsinneulomalla. Se oli VIRHE!!!
Tein jonkinlaisen pussukan/käsilaukun, tai miksikä sitä nyt sanoisi. Mutta siitä tuli sen verran surkea tekele, että eihän siitä kehtaa edes kuvaa tänne laittaa. Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Opin nimittäin jotain tärkeää: neulominen kannattaa pitää puhtaana harrastuksena, mitään koulutöitä ei käsinneulomalla kannata tehdä, menee muuten hyvä harrastus pilalle! Neuloa kannattaa vain itselle, sekä lahjaksi sukulaisille ja ystäville, ja korkeintaan harrastusomaiseen myyntiin. Tosin, enhän ollut tarkoittanutkaan tekelettäni millekään asiakkaalle, vaan omaan käyttööni. On toki niitäkin, jotka ovat onnistuneet neuleella opinnäytetyössä, mutta se vaatii jo taitoa ja tietämystä. Ja kun vielä ne viheliäiset itsearvioinnit tulevat kiusaamaan säännöllisin väliajoin. Sellaisen asian olen todennut, että meikäläiseltä puuttuu arviointikyky aivan tyystin, siksi itsearviointien tekeminen on erityisen vaikeaa. Lähinnä arpomalla olen itselleni niitä numeroita antanut.
Vihreä Uni -tuotemerkin aion ajaa alas, nyt kun se ei ole vielä edes päässyt kunnolla alkuunkaan. Voi olla, etten sittenkään perusta tilalle uutta tuotemerkkiä, kuten aikaisemmin meinasin, tai no, kuka tietää...
Keskityn mahdollisesti (tekstiili)taiteeseen, tai muuhun epämääräiseen, jota teen taiteilijanimellä. Printtien työstämisen aion myös jättää taakseni, viimeistään sitten kun valmistun. Meikäläisellä kun on aivan omanlainen käsitys siitä, minkälaista kuviointia kankaassa pitää olla. Lakkaan yrittämästä liikaa, ettei tule pettymyksiä. Otan siis aivan rennosti jäljellä olevan kevätlukukauden. Toki yhtä omapäisesti kuin ennenkin, mutta rennosti.
Tällaisia ajatuksia siis pyörii päässäni tällä kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti