Styden lintutehdas

Toisella jaksolla piti suunnitella ja valmistaa sarjatuotantona jokin tuote. Minä päätin viedä lintuni kolmiulotteiseen muotoon, eli tein pehmolinnun, joka käy sisustustyynynä tai vaikkapa niskatyynynä. Tein lintuja aluksi kolmena värinä; sinisenä, keltaisena ja marjapuuronpunaisena. Tein joka väriä seitsemän kappaletta. Limenvihreä kangas on tilauksessa, joten vihreitä lintuja onpi tulossa. Mitä töyhtöihin tulee, alkuperäinen suunnitelma muuttui monta kertaa. Aluksi meinasin että olisin leikannut ne paksusta huovasta, jolloin ne olisivat olleet samanmuotoisia kuin printissä. Päädyin lopulta huovuttamaan soiroja, jotka näkyy allaolevissa kuvissa. Myöhemmin muutin mieltäni; tein niitä vain osalle linnuista, sillä huomasin, että näyttäähän ne ihan kivalta ilmankin. Jatkossa aion käyttää valmiita soiroja, jota kutsutaan fanttilangaksi, jos vaan löytyy oikean värisenä.

Painamisen hoidin töpöttämällä kartonki"seulan" läpi. Siinä oli omat hyvät ja huonot puolensa verrattuna valotettuun seulaan. En tiedä vielä kumpaa menetelmää käytän jatkossa, sillä haluan ilman muuta tehdä lisää lintuja. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä silmät ja siivet aplikoimalla, mutta päädyinkin painamiseen. Jatkossa voisin tehdä niitä myös aplikoimalla, mikä toisi vähän erilaista ilmettä.

Näitä olisi sitten myytävänä koulun joulumarkkinoilla 28.11.2013. Tiukkaa tekee, ehtivätkö vihreät linnut markkinoille..

Keltaisia lintuja painettuna ja toisistaan irtileikattuina. Ympäröivän viivan tarkoitus on osoittaa mistä leikataan, eikä se jää valmiissa tuotteessa näkyville.

 Jokaista kolmea väriä ommeltuna ja odottamassa täytettä.

Tuvan pöydällä kuvattavana.

Täyttörumba käynnissä. Täytevanua hain Ylhäisten sisustustehtaalta.

Näitä oli kaikenkaikkiaan mukava tehdä. Jos pitää sanoa rankin työvaihe, niin se oli juuri umpeenompelu, se kun oli sen verran tarkkaa ja intensiivistä puuhaa.

Yhdestä asiasta voisin tässä yhteydessä kirjoittaa. Nimittäin saan usein kuulla olevani hidas, ei pelkästään koulussa, vaan yleensäkin joka elämänalueella. Se että sain tehtyä niinkin monta lintua, kuin 21, ei suinkaan johdu nopeudesta, vaan siitä että en tuhlaa aikaani epäolennaiseen, vaan keskityn ja panostan täysillä varsinaiseen tekemiseen, ja käytän siihen oppituntien lisäksi myös omaa aikaa. "Nopeuteni" on vain näennäistä, oikeasti vaan käytän aikaa ja vaivaa siihen mitä teen, ja pyrin tekemään kaiken huolellisesti. Jos viettäisin iltani tv:tä tuijottaen, en varmasti saisi aikaan ainuttakaan sukkaa tai lapasta. En todellakaan ota mitään paineita siitä, että pitäisi olla nopea tienatakseen leipänsä, vaan olen itsepäisesti oma hidas ja verkkainen itseni. Jos tienaan työstäni vähemmän sen takia että olen hidas, niin mitä sitten. Pääasia on, että saan tehdä työtä josta nautin; mielenterveys on kaikkein tärkeintä. Mielestäni nopeus on yliarvostettua, hitaillakin ihmisillä on paikkansa maailmassa.

Ja lopuksi muutama sananen kuosistani. Minun kuosini on vähän sellainen, että siitä ei ihan varmaksi voi sanoa mitä se esittää. Parhaiten se selviää kysymällä, että "mitä sinun kuosisi oikein esittää?". Minä kutsun sitä linnuksi, varsinainen nimi on Satulintu. Se ei siis esitä mitään tiettyä lintulajia, joten älkää kiltit ihmiset olettako sitä kanaksi. Siis tottakai minä pidän kanoista tosi paljon, sillä itselläni on pieni kanala, mutta kun olen tarkoittanut kuosini alun perin pelkäksi linnuksi. Näille pehmolinnuille kuitenkin annoin väreistä johtuen nimet tuttujen talvilintujen mukaan: punatulkku, keltasirkku ja sinitiainen. Limenvihreästä kankaasta tulee viherpeippoja. Kana on ehkä vähän sellainen marginaalieläin, pikkulintu on mielestäni universaalimpi.