lauantai 20. syyskuuta 2014

Habitare-messut 2014

Kävimme jälleen kerran koulun kanssa Habitare-messuilla. Päivä oli mielenkiintoinen, mutta raskas. Saimme tehtäväksi kiinnittää huomiota erinäisiin asioihin. Ei ollut mitenkään helppoa yrittää keskittyä niin moneen asiaan yhtä aikaa, mutta tässä jonkinlainen kooste asioista joita tuli kuvattua.




Kanaihmisenä höyhenet kiinnostaa aina.


Muumivalaisimet saivat ilman muuta huomioni. Kelpaisivat kyllä kotiini.



Tämän kukkaosaston esillepanosta pidin.

Protoshopin töistä tämä oli suosikkini.

Myös nämä valaisimet olivat kivannäköisiä.

Japanilaisten tekemät jutut ovat aina hienoja.

Näppäriä pikkujakkaria Trash design -osastolla.



Tätä pyörivää kirjahyllyä ihailimme joukoittain.


Kirjan sivuista väsätty toteemi.

Heinäseipäitä. Voi kun meillä ei enää ole sellaisia...



Tällaiselle olisi käyttöä, nimittäin lankavarastona.





Tehtävään kuului laittaa kuva myös jostain mistä ei pitänyt, ja tämä oli mielestäni sellainen.



Tämä sohva herätti ajatuksia. Kuosi on kylläkin aivan mahtava. En kokeillut istua, mutta ei näytä ergonomisesti kovin mukavalta lyhytjalkaiselle ja pitkäselkäiselle ihmiselle; istuinosa on liian pitkä ja selkänoja liian lyhyt, kuten monissa istuimissa tuntuu nykyään olevan. Kyseisen kuosin ottaisin kyllä, mutta vähän erimalliseen sohvaan.





Varsin mukavan näköinen keinutuoli.


Peurat kiehtoo meikäläistä.

Tämä osasto oli suosikkejani. Kaksi seuraavaa kuvaa kuuluu myös tähän.


Tässäpä olisi messevä ruokapöytä.

Tämä osasto oli myös parhaimmistoa.

Tämä kuuluu edelliseen.


Tumma puu ja valkoinen sopii todella hyvin yhteen.

Tynnyrisaunassa on aikoinaan tullut saunottua.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, kodikkaita pikku-uuneja.




sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Viime hetken rutistus

Kevään viimeinen jakso on lopuillaan, joten olisi aika päivittää jakson aiheita vähän tännekin. Eli tehtävänä oli piirtää 100 erilaista printtiä, kokeilla brodeerausta sekä kehittää omia tuotteita. 100 printin piirtäminen kuulosti aluksi kiehtovalta haasteelta, mutta ei se loppujen lopuksi niin helppoa ollutkaan, ei mikään mahdoton tehtävä kuitenkaan. Päätin valmistaa kangaskasseja, kuten moni muukin meidän ryhmästä. Kankainen ostoskassi on ainakin järkevä tuote, ja suht helppo tehdä.


Printtejä: parhaat palat


Tämän lautakuosin piirsin jo syksyllä.

Keskellä päällimmäisenä oleva tekele syntyi muuten vahingossa, kun testasin sivellintussia syksyllä.

Kissapiirroksen pohjalta suunnittelin tekeväni tyynyjä, mitä en kuitenkaan ehtinyt tämän jakson aikana toteuttamaan, mutta myöhemmin sitten... Kaadetusta lammenrantahaavasta piirretyn kuvan olisin halunnut brodeerata, mutta brodeerausohjelma ei osannut käsitellä näin monimutkaista kuvaa. Harmi. Olisin tehnyt siitä kangastaulun.

Vasemmassa reunassa oleva printti on oma suosikkini.

Suunnittelin oman fontin! Voi olla että tällainen on jo olemassakin... Ja nyt vasta huomasin että W puuttuu...





Brodeerausta ja kankaanpainoa


Printti, jonka onnistuin brodeeraamaan. Tästä olisi tarkoitus tulla rintakoru.

Valitsin printin, josta valotin uuden seulan. Printin nimi on Pärekoppa. Emulsiota tuli vähän turhan paksulti, mutta tuli siitä silti ihan onnistunut. Osa viivoista jäi painettaessa vähän heikoiksi, mutta se tuo vaan elävyyttä kuosiin, kun ei ole kaikki viivat tasapaksuja. Muutaman painokokeilun jälkeen leikkasin kassikankaita ja painoin kuvion kassin toiselle puolelle. Päätin tehdä turkooseja, valkoisia ja vihreitä kasseja. Turkoosiin ja valkoiseen tuli musta painoväri, ja vihreään ruskea. Puhdasta sekä maanläheistä.


Raporttitestausta. Kohdistus ei mennyt ihan kohdilleen, kun ei seulan läpi tahtonut nähdä.


Valkoisia kassikankaita painettuna.

Vihreä kassikangas.




Valmiit kassit

 

Vihreitä ja turkooseja kasseja tein kumpaakin 9, ja valkoisia 6, eli yhteensä 24 kassia. Huomista varten ompelin niistä valmiiksi vain osan, joten kesällekin jäi ommeltavaa.






Opintomatka Marimekon tehtaalle


Viime torstaina kävimme ryhmän kanssa Helsingissä Marimekon tehtaalla sekä Kiasmassa, jossa oli myös Marimekon näyttely. Oli hieno ja onnistunut reissu. Kiasmasta sai mukaan tällaisen hienon julisteen:

 

 

Printtikansio


Askartelin tänään vielä tällaisen kansion printtikokoelmaani varten. Taitoin akvarellipaperin kahtia ja ompelin sivut yhteen. Napit narujen kanssa pitää sisällön koossa.




sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lankojen viemää

Työssäoppimisjakson alussa hommia riitti joka päivälle, mutta sitten kutojien määrä rupesi vähenemään, joten ei ollut enää niin paljoa loimien luomista ja rakentamista, joten piti ruveta keksimään tekemistä, mutta hyvä niin. Monenlaiset loimet kangaspuissa suorastaan kutsuivat minua kutomaan, joten rupesin kutomaan itselleni kaikennäköistä aina kun ei ollut tärkeämpää tekemistä. Ehdinkin loppuviikkojen aikana kutoa kaiken mitä innostuin kutomaan. Ontelopoppanasta innostuin myös; olisin kutonut siitä keinutuolillemme pehmusteen; mutta jätin sen toistaiseksi väliin, sillä se olisi poppanakuteiden kanssa tullut liian kalliiksi. Kangaspuiden rakentamista kuitenkin riitti jonkin verran ihan viimeiselle päivälle saakka. Monenlaiset sidokset ja materiaalit kudonnassa ovat tulleet tutuiksi.

En ole juuri jaksanut työssäoppimisen ohella blogia päivittää, kun kuitenkin noissa viikoissa on enemmän työtunteja kuin normaalissa kouluviikossa, joten nyt viimeisenä sunnuntai-iltapäivänä ennen koulun alkua iski puhti räpsiä kuvat tuotoksistani ja kirjoittaa kaiken olennaisen, kun kuitenkin huomenna näitä juttuja koulussa esittelemme.

Saavutin myös jotain aika merkittävää. Nimittäin sidosoppi avautui meikäläiselle. Nyt osaan kankaan pintaa tutkimalla piirtää ruutupaperille kankaankuvan, niisinnän, poljennan ja sidoksen. Tuli oikein sellainen ahaa-elämys. Perniön käsityökeskuksen erittäin ammattitaitoisen ohjaajan avulla opin tämän, kuten paljon muitakin hyödyllisiä asioita kankaankudontaan liittyen.





Pellavainen kaitaliina 

 



Kaitaliinan sidos on pohjalainen kilpikangas. Loimi on pellavanvärinen valkoisella keskikaistaleella, ja kuteeksi valitsin vihreän. Tämän liinan kutominen ja viimeistely sekä loimen luonti ja rakentaminen sisältyivät näyttötyöhöni. Liinan valmistuminen oli hidasta ja välillä pitkäveteistäkin hommaa, mutta se oli sen arvoista. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Se näyttää oikein hyvältä tuvan pöydällä. Liina on 150 cm pitkä.


Pajuliina


Tässä pajuliinassa, jota käytän pannunalusena, on puuvilla-pellavaloimi ja itsekerättyjä pajunoksia. Pajuliinan kutominen oli hauskaa ja se valmistui nopeasti. Tein näitä kaksi, joista toisen lahjoitin äidilleni. 


 Juutti-pannunalunen

 



Tämä pannunalunen on juuttia ja sen sidos on loimiripsi, joten sen kutominen on siinä mielessä helppoa, että ei tarvi varoa työn kapenemista. Välissä risteilee juuttiköysi. Juuttilangasta kutoessa pölyä tulee ja paljon. Näitä kudoin kolme kappaletta; kaksi pientä, joista toisen annoin myöskin äidilleni, ja yhden isomman. Ovat olleet jo ahkerassa käytössä, kuten pajuliinakin.


Penaali



Kudoin ensin tällaisen kuviollisen puuvilla-pellavakankaan, joka vaati aivan erityistä keskittymistä, joten pääsihän sinne yksi virhekin mukaan, joka on penaalin alapuolella, eli ei näy kuvassa. Ompelin siitä sitten kaipaamani uuden tilavan penaalin, johon tuli pellavavuori.


Pyyheliinat




Kaikkein mukavin tehtävä koko työssäoppimisen aikana oli pyyheliinaloimen suunnittelu jämälankoja käyttäen. Loimi on puuvilla-pellavaa ja kude rohdinpellavaa. Tehtävään sisältyi menekin laskemista ja värien yhteensovittelua. Ja pitihän minun kutoa itsellenikin näitä pyyheliinoja jopa kaksin kappalein, kun kerran olin loimen ihan itse suunnitellut, ja tietysti myös luonut ja rakentanut. Kangaspuihin laitoin sekä palttinan että toimikkaan, joista kutoja saa itse valita kumman haluaa. Omat pyyhkeeni kudoin toimikkaalla. Luulen että tulen käyttämään niitä keittiöpyyhkeinä. Päätyihin ompelin kanttinauhat, sillä päärmättyinä niistä olisi ehkä tullut liian paksut. 


Lehtijuttu



Perniönseudun lehden toimittajakin kävi paikalla, ja enkös taas päässyt lehteen, tosin selinpäin. Kudon tässä penaalikangasta.


Kiikkalainen matto





Osallistuin myös kiikkalaisen maton suunnitteluun. Ohjaajan kanssa yhdessä järjestelimme kudekerät riviin, jonka jälkeen leikkasin, solmin yhteen ja käärin kuteet. Kiikkalaisessa matossa on liukuvat väriraidat.

Ja loppukevennykseksi kuva lammenrannan kulotuksesta.




Tämä kaunis haapa piti kaataa pois, sillä se oli aika lailla kallistunut lampea päin.