Toisen viikon blogitehtävä

Tässä vähän kuvausta siitä, mitä olen ensimmäisten viikkojen aikana tehnyt. Enimmäkseen olen rakentanut kangaspuita loimien luomisesta alkusolmuihin saakka. Olen saanut laittaa loimet sekä kutoa pienen mallitilkun niinkin erikoiselle sidokselle kuin pohjalainen kilpikangas. Siinä on sekä loimi että kude ohutta pellavalankaa, mikä on kankaankudonnassa aika haastava materiaali. Toimikas on myös tullut tutuksi. Olen rakentanut katkotoimikkaan sidoksen.

Olen saanut perehtyä myös monivärisen loimen rakentamiseen, mikä tuli puuvilla-pellavaiselle laudeliinalle.

Tulevaan Ruusunen-korukurssiin liittyen olen saanut askarrella muutaman erivärisen mallikappaleen. Ne tehdään ohuesta huopalevystä. Kurssi siirtyikin huhtikuun puolelle sellaiseen ajankohtaan, että olemme jo koulutyön parissa.

Yhtenä päivänä ompelin ompelukoneella räsypoppanasta "korin", jossa voi säilyttää mm. lankakeriä.

Tällä viikolla alkoi pajuliinan kudonta, joka sopii esim. pannunaluseksi. Viime perjantaina rakensin kangaspuut sitä varten. Siihen tuli loimi kerratusta pellavalangasta. Kudon ehkä itsellenikin sellaisen, jota varten olen kerännyt pajunoksia kuivumaan.

Ensimmäisellä viikolla päätin kirjoittaa mukanani kulkevaan muistikirjaan yksityiskohtaisesti kangaspuiden rakentamisen kaikki työvaiheet, jotta ne uppoaisi päähän vähän paremmin. Alkusolmujen tekeminen on ehdottomasti kaikkein haastavin vaihe, mutta sekin sujuu jo paremmin. Niisintä on sitä hauskempaa, mitä monimutkaisempi sidos on.

Kudoin tällä viikolla itselleni yhden kuviollisen kankaan, josta muotoutuu ompelemalla eräs tuttu esine, jota olemme koulussa syksyllä tehneet.

Käsityökeskuksessa on myynnissä paikallisten kädentaitajien tuotteita: villasukkia, kudonnaisia, postikortteja, nyplättyjä liinoja, keramiikkaa, Succaplokin tuotteita, tekemispaketteja, kudonta- ja neulontamateriaaleja sekä työvälineitä. Tällä viikolla sinne tuli myyntiin myös Vihreän Unen Satulintuja!

Työssäoppimassa

Takana on 2 viikkoa työssäoppimista. Olen Perniön käsityökeskuksessa, joka yksi on Varsinais-Suomen Käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen toimipisteistä. Muut käsityökeskukset sijaitsevat Salossa, Turussa, Raisiossa, Pöytyällä, Paimiossa ja Laitilassa.
Perniössä on asiakkaiden käytössä 12 kangaspuut sekä ompelukone. Asiakkaat pääsevät kutomaan valmiiksi rakennettuihin loimiin. Siellä järjestetään myös monenlaisia käsityökursseja. Seuraava kurssi on Ruusunen -korukurssi torstaina 13.3.

Linkki Perniön käsityökeskuksen sivuille:
http://www.taitovarsinaissuomi.fi/index.php?k=8219

Istutaan-näyttely Salon kirjastossa

Perjantaina oli se odotettu päivä, eli näyttelynrakennus Salon kirjastoon. Puolet istuimista eli 22 valittiin kirjaston näyttelyyn, ja toinen puoli pääsi koulun yläaulaan järjestettyyn näyttelyyn. Isugoni pääsi onnellisesti kirjastoon, ja siellä se nököttää seuraavat 2 viikkoa.

Olipa paikan päällä toimittajakin, mitä en tiennyt etukäteen. Onneksi olin laittanut ykköset päälle, sillä pääsin kuvaan ihan etualalle, kun meidän piti jokaisen istua omalla istuimella. Pääsin siis jälleen kerran lehteen; viimeksi olin vuosi sitten. Erityisen hienoa on päästä juuri kulttuurisivulle.

Kirjasto on yksi lempipaikkojani maailmassa, joten se on mielestäni oivallinen paikka tällaiselle näyttelylle. Samalla reissulla lainasin Rittiksen suositteleman japaniaiheisen kirjan: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Oikein mielenkiintoiselta kirjalta vaikuttaa; hiihtoloma tulee kulumaan rattoisasti.

Istuinten kavalkadi:

Ja lopuksi kuvia lehtijutusta!

Japanihenkinen jakkara

Idea istuimesta tuli samana iltana, kun saimme tehtävänannon. Tein kaiken alusta saakka, en siis käyttänyt kierrätysmateriaaleja. Muoto käy ilmi alla olevista kuvista. Alkuperäinen idea muuttui matkan varrella aika paljonkin, mutta heksagonin muotoinen kansi sekä kalligrafiasomisteet olivat alusta saakka mukana. Kaikki puuosat ovat vaneria. Kansilevyn verhoilin eurokankaasta ostetulla punaisella verhoilukankaalla. Punaisen valitsin siksi, että se on Japanin väri. Pehmusteeksi kankaan alle huovutin villalevyn. Vaahtomuovia tms. en halunnut edes harkita, sillä en pidä muovista. Luonnonmateriaali on aina luonnonmateriaali. Huopalevystä jäi kuva kokonaan ottamatta, että siellä se nyt on kankaan alla piilossa. Jalkoihin päätin kirjoittaa kanjimerkkejä. Ensin meinasin kirjoittaa siihen eri teksiilien nimiä, kuten puuvilla, pellava, silkki ja villa, mutta vaihdoin ne puulajien nimiin. Lähteenä käytin kanjikirjaa, jossa on 1945 kanjia, sekä suomi-japani -sanakirjaa. Eri puulajeja löytyi ihan mukavasti, ja päädyin valitsemaan sellaisia puulajeja, joita kasvaa Suomessa luonnostaan. Mukaan pääsivät koivu, kuusi, paju, mänty, tammi ja vaahtera. Jouduin jättämään pois joitakin hienoja puita, kuten saarni ja haapa, sillä en löytänyt niille kanjimerkkiä. Maalasin ne mustalla akryylivärillä, vaikka polttamistakin ensin harkitsin.

Ja miten nämä puut sitten lausutaan japaniksi:
koivu = shirakaba
kuusi = toohi
paju = yanagi
mänty = matsu
tammi = kashi
vaahtera = kaede

Tein lähes kaiken käsin. Tuotemerkin ja istuimen nimen kirjoitin sivellintussilla kauniinväriselle vanerilevylle, ja liimasin sen yhden jalan sisäpuolelle vähän niin kuin piiloon. Istuimen nimeä on ehkä hyvä vähän valottaa, sillä se on yhdistelmä suomea ja japania. Eli otin kuusikulmiota tarkoittavan sanan heksagonin loppuosan, gonin, työstettäväksi. Etuliitteeksi laitoin tuolia tarkoittavan kanjimerkin, joka lausutaan isu. Siitä siis tulee Isugoni.

Pahvista tehty malli ja kirjainten sommittelu.

Verhoilukangas niitattuna.

Alakannen sovittelua.

Pohjalevy tappeineen, sekä työkaluja.

Yhteenliimattuna ja puristuksissa.

Tuotemerkki on piilossa, mutta kuitenkin  nähtävissä.

Tassut paikallaan.

Kuvausta kotona...

...ja kuvausta koulussa.

Tämä kuva pääsi esitteeseen.

Lähdekirjat.

Esite edestä...

...ja takaa.

Tuotekehitysjakso päättyi sopivasti hiihtoloman kynnykselle, ja loman jälkeen alkaakin 7 viikon työssäoppiminen. Menen työssäoppimaan Perniön käsityökeskukseen.

Lehtijärvi-matto

Tässä se nyt sitten on, eli valmis matto. Esittelimme matot koulussa tammikuussa. Meidän piti järjestää mattonäyttelykin, mikä peruuntui remontin johdosta. Annoin matolleni nimeksi Lehtijärvi, joka on asuinkyläni nimi. Alla pari kuvaa siitä, miten se asettuu kotiini.

Näin ne Satulinnut istuvat luonnon helmaan

Hyvänen aika, huomasin juuri että olen unohtanut laittaa näitä kuvia blogiin, joten tässä olisi viime marrraskuussa kotinurkilla otettuja kuvia.