En ole juuri jaksanut työssäoppimisen ohella blogia päivittää, kun kuitenkin noissa viikoissa on enemmän työtunteja kuin normaalissa kouluviikossa, joten nyt viimeisenä sunnuntai-iltapäivänä ennen koulun alkua iski puhti räpsiä kuvat tuotoksistani ja kirjoittaa kaiken olennaisen, kun kuitenkin huomenna näitä juttuja koulussa esittelemme.
Saavutin myös jotain aika merkittävää. Nimittäin sidosoppi avautui meikäläiselle. Nyt osaan kankaan pintaa tutkimalla piirtää ruutupaperille kankaankuvan, niisinnän, poljennan ja sidoksen. Tuli oikein sellainen ahaa-elämys. Perniön käsityökeskuksen erittäin ammattitaitoisen ohjaajan avulla opin tämän, kuten paljon muitakin hyödyllisiä asioita kankaankudontaan liittyen.
Pellavainen kaitaliina
Kaitaliinan sidos on pohjalainen kilpikangas. Loimi on pellavanvärinen valkoisella keskikaistaleella, ja kuteeksi valitsin vihreän. Tämän liinan kutominen ja viimeistely sekä loimen luonti ja rakentaminen sisältyivät näyttötyöhöni. Liinan valmistuminen oli hidasta ja välillä pitkäveteistäkin hommaa, mutta se oli sen arvoista. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Se näyttää oikein hyvältä tuvan pöydällä. Liina on 150 cm pitkä.
Pajuliina
Tässä pajuliinassa, jota käytän pannunalusena, on puuvilla-pellavaloimi ja itsekerättyjä pajunoksia. Pajuliinan kutominen oli hauskaa ja se valmistui nopeasti. Tein näitä kaksi, joista toisen lahjoitin äidilleni.
Juutti-pannunalunen
Tämä pannunalunen on juuttia ja sen sidos on loimiripsi, joten sen kutominen on siinä mielessä helppoa, että ei tarvi varoa työn kapenemista. Välissä risteilee juuttiköysi. Juuttilangasta kutoessa pölyä tulee ja paljon. Näitä kudoin kolme kappaletta; kaksi pientä, joista toisen annoin myöskin äidilleni, ja yhden isomman. Ovat olleet jo ahkerassa käytössä, kuten pajuliinakin.
Penaali
Kudoin ensin tällaisen kuviollisen puuvilla-pellavakankaan, joka vaati aivan erityistä keskittymistä, joten pääsihän sinne yksi virhekin mukaan, joka on penaalin alapuolella, eli ei näy kuvassa. Ompelin siitä sitten kaipaamani uuden tilavan penaalin, johon tuli pellavavuori.
Pyyheliinat
Kaikkein mukavin tehtävä koko työssäoppimisen aikana oli pyyheliinaloimen suunnittelu jämälankoja käyttäen. Loimi on puuvilla-pellavaa ja kude rohdinpellavaa. Tehtävään sisältyi menekin laskemista ja värien yhteensovittelua. Ja pitihän minun kutoa itsellenikin näitä pyyheliinoja jopa kaksin kappalein, kun kerran olin loimen ihan itse suunnitellut, ja tietysti myös luonut ja rakentanut. Kangaspuihin laitoin sekä palttinan että toimikkaan, joista kutoja saa itse valita kumman haluaa. Omat pyyhkeeni kudoin toimikkaalla. Luulen että tulen käyttämään niitä keittiöpyyhkeinä. Päätyihin ompelin kanttinauhat, sillä päärmättyinä niistä olisi ehkä tullut liian paksut.
Lehtijuttu
Perniönseudun lehden toimittajakin kävi paikalla, ja enkös taas päässyt lehteen, tosin selinpäin. Kudon tässä penaalikangasta.
Kiikkalainen matto
Osallistuin myös kiikkalaisen maton suunnitteluun. Ohjaajan kanssa yhdessä järjestelimme kudekerät riviin, jonka jälkeen leikkasin, solmin yhteen ja käärin kuteet. Kiikkalaisessa matossa on liukuvat väriraidat.
Ja loppukevennykseksi kuva lammenrannan kulotuksesta.
Tämä kaunis haapa piti kaataa pois, sillä se oli aika lailla kallistunut lampea päin.
